Hiippari

Tämä tapahtui kerran, kun olimme illalla ystäväni kanssa tulossa kaupungilta juhlimasta takaisin asunnolleni.
Hyppäsimme bussiin, ja pian ystäväni supittaa korvaani: Katso taaksesi. Ja kukas se siellä napottaakaan yksin, kuin exäni vuosien takaa. Ex, joka on edelleen katkera suhteestamme, vaikka se oli hän, joka sen lopetti. Ex, joka jaksaa vieläkin mulkoilla, irvistellä ja naureskella vihoissaan (ja mistä nekin ovat tulleet? who knows) minulle ollessaan kavereidensa kanssa. Ja mua kun ei oikeasti vois kiinnostaa tuollaiset paskan vertaa.
        Mutta nyt hän oli yksin, eikä poikaa paljon naurattanut. Heti kun kavereiden tuki ei ole takana, niin ollaan sitten niin ujoa ja noloa. Käänsin katseeni taas eteenpäin ja jatkoimme ystäväni kanssa jutustelua loppumatkan, kunnes oma pysäkkimme tuli kohdalle ja hyppäsimme bussista pois.
        Mutta joku muukin jäi pysäkille. Ja se joku muu seurasi meitä.
        Arvaat varmaan kuka? No exäni. Hän oli jäänyt ilmeisesti siihen mennäkseen lähellä asuvan tyttökaverinsa luokse. Koukkasimme ystäväni kanssa kävelytieltä asuntoni pihaan, ja jäimme juttelemaan. Exäni jatkoi tietä pitkin matkaansa minne lie. Tai ainakin luulin, että jatkoi.
       Emme jaksaneet mennä heti sisälle, vain jäimme istuskelemaan ulos kauniissa kesäillassa ja juttelemaan. Muutaman minuutin päästä näin liikettä silmäkulmassani, ja käännyimme ystäväni kanssa kumpikin katsomaan tienpuoleiselle piha-alueelle. Näimme hahmon heilumassa läheisen pusikon takana. Hahmon, jolla oli tutut, paljastumisesta säikähtäneet kasvot.
      EXÄNI.
      Aloimme ystävämme kanssa nauramaan hervottomasti hiipparille. Ex huomasi paljastuneensa ja katosi äkkiä puiden taakse - ilmeisesti pinkoen minkä kintuistaan pääsi kohti tyttöystävänsä kämppää.
    
      Ihan oikeasti, missä näitä hulluja hiippari-Exiä oikein kasvaa? Suhteesta on monta vuotta ja hän on edelleen niin hiton kiinnostunut elämästäni, vaikka minua ei voisi tippaakaan kiinnostaa, missä se jätkä nykyään viilettää.
      Niin kiinnostunut MINUN elämästäni, että pitää hiipparoida salakuuntelemassa minua ja ystäviäni kotipihani pusikoissa. Voitte uskoa, että kun exää tuon tapahtuman jälkeen näin, niin eipä uskaltanut jätkä suutaan aukaista eikä edes silmiin katsoa.

Varokaa hulluja hiippari-exiä.

Katkarapumies ja suuri lörtsäys

Edellinen viesti koski poikaystäviä, enkä halua vielä luopua tästä aiheesta, joten
jatketaampa samalla teemalla ja muistellaan menneitä. Ja tietenkin seksi liittyy asiaan.
Ja seksimokat samaten. Paneudutaampa suureen - tai oikeastaan toisesta näkökulmasta katsottuna kooltaan PIENEEN mokaan.

Kerron teille miehestä, joka sai minulta lempinimen katkarapumies.

Muutama vuosi takaperin seurustelin erään itseäni vuotta vanhemman jätkän kanssa.
(Tapahtumat, joiden johdosta tapasimme ja mitä kolmio- ja neliödraamaa siihen liittyi, jätän kerrottavaksi toiseen kertaan) Mies - tai sanottaisiinko poika - oli unelmien täyttymys monessakin mielessä. Herttainen, avulias ja (joka tuli minulle yllätyksenä, sillä monet miespuoliset henkilöt eivät tähän pysty) hän ajatteli aina ensin minua ennen kuin ajatteli itseään. Kuulostaako täydelliseltä? Minusta ainakin. Olihan hän vähän hölmö, täytyy myöntää, mutta ihana luonne hänellä oli. En paljasta hänen oikeaa nimeään, joten kutsutaan häntä vaikka Lasseksi. Lasse kuulostaa herttaiselta, eikö?
     Tapailimme muutaman viikon, ennen kuin menin hänen luokseen yöksi. Ja niin, tiedätte varmaan mitäs siitä seurasi. Olimme makuuhuoneessa, ja valot eivät olleet päällä. Oli itseasiassa täysin pimeää, sillä ikkunastakaan ei tullut valoa vaikka verhot olivat auki (oli keskitalvi ja ilta).Suutelimme ja riisuiduimme pimeässä ja hyväilimme toisiamme. Ja sitten alettiin hommiin. Kondomia ei käytetty - mikä oli todella typerää, sillä en popsinut tuolloin edes e-pillereitä ja pelkäsinkin jälkeenpäin tulleeni raskaaksi. Lasse myönsi, että hänellä oli vielä poikuus tallella ja että häntä jännitti. No, eihän siinä mitään, ajattelin, ei se mitään haittaisi. Mutta sitten tapahtui kaiken huippu.
    Lasse tuli sisääni. Täytyy sanoa, että en oikein tuntenut mitään, niin ohut hänen heppinsä oli (eikä minulla näin ällöttävästi sanoakseni mikään löysä reikä ole - oikein napsakka se on). En nähnyt pimeässä mitään, muistakaa se. Lasse pukkasi ehkä kymmenen kertaa edestaakaisin, ja huokaisi vetäen kalunsa ulos.
En ymmärtänyt, mitä tapahtui - luulin että hän halusi, että tulen päälle - joten käänsin meidät ympäri ja aloin työntää häntä uudestaan sisääni. Lasse kuitenkin tokaisi, että "En pysty heti näin nopeasti uudestaan".


Ajattelin ja sanoinkin että "ANTEEKSI MITÄ?" Voitteko uskoa, jätkä oli tyhjentänyt itsensä sisääni kymmenkunta työnnön jälkeen! Enkä minä ollut tuntenut mitään. Mitä helvettiä, tapahtuuko tällaista oikeasti kenellekään? Esileikkikään ei ollut ollut pitkä, joten se ei voinut vaikuttaa asiaan.


Siihen se sitten loppui koko homma. Lasse oli tyydyttänyt itsensä ja ymmärsi että minäkin olin tyytyväinen. Mikä ei todellakaan ollut totta, mutta en hänelle sitä ilmaisut vaan lähdin vessaan mököttämään. Yö vietettiin nukkuen mahdollisimman erillään sängyssä eikä asiasta enää keskusteltu. Aamulla lähdin mahdollisimman nopeasti teeskenneltyä huonoa oloa voivotellen kotiin.
       Lasse oli kuitenkin, kuten sanoin aiemmin, herttainen ja ihana persoona ja halusin tavata häntä uudelleen. Oletin, että häntä oli ensimmäinen kerta niin paljon jännittänyt, että - hmm - jännitys oli sen takia lauennut ennenaikaisesti. Joten annoin asian olla ja päätin jatkaa siitä välittämättä.
    Tapailimme taas muutaman viikon ja vietimme aikaa yhdessä, mutta seksiä emme harrastaneet. Lopulta olimme yksi ilta kotonani. Suutelimme ja lopulta kummallakin meistä oli vain alusvaatteet päällämme. Edelliskertaa ajatellen päätin hieman lämmitellä Lassea hiljalleen, kaikessa rauhassa. Vedin hänen bokserinsa pois jalasta ja hänen maatessaan sängyllä. Suutelin häntä rintaa alaspäin aina pikku-Lassea kohti. Ja nyt kun valot olivat päälle, näin, kuinka pikkuinen se tosiaan oli..

Sehän oli kuin katkarapu. Pieni kuin mikä, lyhyin ja ohuin, jonka olin eläissäni nähnyt.

Eipä ihme ettei ollut tuntunut viime kerralla missään. Ja jätkälle ei edes kunnolla seisonut! Mitä ihmettä? No, päätin, että se kyllä laitetaan seisomaan, kun tähän asti oli tultu. Siinä sitten rupesin katkarapua kielellä ja suullani herättelemään. Ehdin ehkä minuutin pikku-Lassea herätellä, kun se tapahtui. Otin sen juuri suustani ulos (eikä Lassella vieläkään siinä vaiheessa seisonut kuin vaivoin) kun se katkarapu laukesi.


Sitä oli verhoissa, peitossa, lakanoissa.. ja jopa ETUHIUKSISSANI.


Kihisin raivosta ja ällötyksestä ja kiukusta, kun pyyhin mönjää hiuksistani ja muualta, missä näin sitä olevan. Lasse makasi hiljaa punaisena nolostuksesta sängyllä hetken, kunnes veti äkkiä housut jalkaansa. Olimme ehkä kymmenen minuuttia täysin hiljaa. Minulla kävi Lassea sääliksi, joten tyynnyttelin häntä ja sanoin, että ei se haitannut, ei ollenkaan.


Vaikka todellakin haittasi. Ihan oikeasti, oletteko kuullet katkaravunkokoisesta peniksestä,
joka laukeaa jo minuutin esileikin jälkeen? ILMAN VAROITUSTA? Vaikka ei edes seiso kunnolla?


Kaiken huippu oli, että Lasse alkoi säälimään minua - enhän minä ollut saanut itseäni tyydytettyä millään tavalla. Jätkä siis päätti tunkea yksinäisen sormensa housuihini. En tiedä mitä hän ajatteli, mutta ei hän ainakaan tiennyt ollenkaan, mitä sillä sormella pitäisi tehdä.
Tuntui, kuin joku olisi sohinut alapäätä puukepakolla.
   Vedin Lassen käden pois läheltäni ja olimme taas hiljaa. Enää ei sääliä hänelle minulta herunut. Toivoin vain, että Lasse lähtisi. Ja pian hän tekikin niin.

Kuten voit varmaan kuvitella, en jaksanut enää Lassea kovin kauaa tuon "suuren lörtsäyksensä" jälkeen. Erosimme kuitenkin sovussa ja sovimme olemamme ystäviä.

Parin viikon päästä olin kaverini luona muutamalla lonkerolla, ja sain erittäin älykkään idean - niin kuin kaikki kännissä saadut ideat yleensä ovat - soittaa Lasselle.
Kehotin häntä harrastamaan kätensä kanssa seksiä useammin, ja jos se ei auttaisi, niin kannattaisi kääntyä lääkärin puoleen, sillä tuollainen penis ja sen käytös ei ollut normaalia. Tokaisin vielä, että ei kukaan nainen saa tyydytystä millään tavalla mokomasta katkaravusta. Lasse änkytti, että oli hänellä tosiaan oli hieman jäänyt itsetyydytys vähälle ja mutisi lisäksi vielä jotain ja lopetti puhelun.




Empä ole Lassesta sen koommin mitään kuullut.

Kolme vaihetta: 1. ota pois 2. kääri paperiin. 3 heitä roskiin. Luulisi olevan helppoa.

Aloitetaan aiheesta, jota jokainen meistä ajattelee päivittäin, josta joka päivä käydään kahvipöytäkeskusteluja ja harrastetaan joka vuorokauden aikaan ympäri Suomea: seksi.

Niin, seksistä kyllä puhutaan: kehutaan, kuinka hyvää se nykyisen kumppanin kanssa on, päivitellään kuinka kauan siitä on kun viimeksi on jotakin naida naksauttanut.

Mutta yhdestä asiasta seksiin liittyen vaietaan joskus jopa ystävien kesken.

Seksimokista.

Täällä mokomat mokat eivät ole salaisuuksia, vaan ne levitellään kaikkien tietoisuuteen.
 Kerrompa yhden mokan - tai oikeastaan useamman - joiden tekijänä oli silloinen poikaystäväni.

Täytynee valaista omaa seksielämähistoriaani. Neitsyyteni menetin 14-vuotiaana

pitkäaikaiselle poikaystävälleni. Näin jälkikäteen ajateltuna seksi oli hyvää, verrattuna muutamiin seuraaviin kokemuksiini.. mutta tuolloinen poikaystäväni onnistui
nolaamaan minut täysin. Harrastimme seksiä iltaisin kotonamme usein silloinkin, kun vanhemmat olivat kotosalla - mahdollisimman hiljaa tietenkin. Käytimme komdomia, ja kaiken jälkeen poikaystäväni hiippaili ilkosillaan käymään vessassa ja hävittämään kondomin roskakoriin - tai niin ainakin oletin. Aamulla vessaan mennessäni käytetty kondomi lojui vessan pöydällä, eikä sitä mihinkään roskakoriin ollut laitettu. Pikaisesti käärin sen paperiin ja nakkasin roskakoriin helpottuneena siitä, että olin ilmeisesti ensimmäinen perheeni jäsen joka oli poikaystäväni öisen vessareissun jälkeen vessassa käynyt. En maininnut asiasta hänelle,
ettei hän turhaan nolostuisi ja koska ajattelin, että asia ei varmaan tulisi toistumaan.


Mutta se tuli.


Seuraavana viikonloppuna sama tapahtui taas. Siinä se likainen käytetty kortsu lökötti
vessanpöydällä, kun kävin poikaystäväni jälkeen illalla vessassa ennen nukkumaanmenoa.
Tällä kertaa mainitsen asiasta hänelle ja mokoma jätkä lehahtikin tulipunaiseksi. Luulin, että
hän siitä lähtien ei unohtaisi laittaa kondomia roskakoriin. (ja oli outoa, että tätä tapahtui vain
silloin, kun harrastimme seksiä minun vanhempieni talossa)


Mutta sekään ei vielä auttanut..
Saman viikonlopun sunnuntaina äitini tokaisi kahdestaan talossa ollessamme, että
hän kehottaa hävittämään kondomit roskien mukana, mieluummin kuin jättämään
vessanpöydälle lojumaan. Lehahdin tulipunaiseksi. Asia oli todella nolo, mutta kun äiti
mainitsi vielä, että juuri isäni oli aamulla vessasta tuon kondomin löytänyt, nolostus oli
tuplaten pahempi. Eikä se paljon helpottanut, vaikka äiti ilmoitti kaikesta huolimatta olevan tyytyväinen, että kuitenkin käytämme ehkäisyä.


Siitä lähtien suostuin harrastamaan seksiä kaikkialla muualla paitsi meidän talossamme.
Ja jos joskus harvoin harrastimme sitä kotonani, pidin huolen siitä, että kävin tarkistamassa
vessanpöydän heti poikaystäväni siellä käytyä seksin jälkeen.
Jälkeenpäin harmittaa, etten kertonut hänelle, että isäni oli löytänyt kondomin. Poikaystäväni nimittäin osoittautui myöhemmin oikeaksi kusipääksi (eikä suhteemme kauaa sen jälkeen kestänytkään) - olisi ollut hänelle ihan oikein, että häntä olisi hävettänyt joka kerta vanhempieni seurassa kondomihäsellyksensä takia.


Kuinka hankalaa se voi olla? Kääräistä seksin jälkeen likainen
kondomi paperiin ja heittää roskakoriin?
Ihan oikeasti?

Pojat hei, ei se ole niin hankalaa.



P.S. Oli outoa, että tätä tapahtui minun tietääkseni (en löytänyt ikinä hänen talostaan likaisia kondomeja vessasta) vain silloin, kun harrastimme seksiä minun vanhempieni talossa.

Salaisuudet on luotu eteenpäin kerrottaviksi.

Tässä se nyt on: oma, salainen blogini.


Täällä tulen jakamaan kanssasi kaiken - myös ne asiat,
joita en pysty omille perheenjäsenilleni, läheisilleni tai edes
parhaalle ja läheisimmälle ystävälleni kertomaan.
Täällä sanon ääneen ne asiat, joita kukaan ei oman nimensä alla soisi sanottavan.

Joku saattaa miettiä, että saman asianhan voisi ajaa pelkkä tavallinen päiväkirja - eihän
asioiden ylöskirjoittamiseen mitään blogia tarvittaisi.
Niin, päiväkirja on hyvä tapa jakaa asioita, mutta
a) haluan, että salaisuuteni tulevat julki ja kaikki saavat ne halutessaan tietää. Päiväkirja taas on tarkoitettu vain sen omistajalle itselleen - kenenkään muun ei ole sitä tarkoitus lukea, joten se ei ajaisi tarkoitustani
b) on aina olemassa vaara, että joku
saa sen käsiinsä ja lukee kirjoitukseni. Salaisuuksieni julkitulo ei minua kuitenkaan haittaa, vaan se, että päiväkirjaa salaa lukeva kuitenkin yleensä tietää, kenen kirjoituksia lukee. Ja juuri sitä riskiä en halua ottaa: että kirjoitukseni osattaisiin yhdistää minuun.

En halua, että ihmiset, jotka tunnen ja joiden ympärillä elän, tietävät kaikki törkyisimmätkin
salaisuuteni. Haluaisitko sinäkään?
Siksi perustin tämän blogin: se on kuin julkinen päiväkirja, jonka kirjoittajaa kukaan ei kuitenkaan tiedä. Tuntemattoman kirjoittajan päiväkirja, jota kaikki saavat salaa selailla.

Siinä siis syy, miksi en paljasta sinulle henkilöllisyyttäni.
Mutta kaiken muun jaan kanssasi.


Sillä salaisuudethan on luotu eteenpäin kerrottaviksi.