torstai 9. helmikuuta 2012

Hiippari

Tämä tapahtui kerran, kun olimme illalla ystäväni kanssa tulossa kaupungilta juhlimasta takaisin asunnolleni.
Hyppäsimme bussiin, ja pian ystäväni supittaa korvaani: Katso taaksesi. Ja kukas se siellä napottaakaan yksin, kuin exäni vuosien takaa. Ex, joka on edelleen katkera suhteestamme, vaikka se oli hän, joka sen lopetti. Ex, joka jaksaa vieläkin mulkoilla, irvistellä ja naureskella vihoissaan (ja mistä nekin ovat tulleet? who knows) minulle ollessaan kavereidensa kanssa. Ja mua kun ei oikeasti vois kiinnostaa tuollaiset paskan vertaa.
        Mutta nyt hän oli yksin, eikä poikaa paljon naurattanut. Heti kun kavereiden tuki ei ole takana, niin ollaan sitten niin ujoa ja noloa. Käänsin katseeni taas eteenpäin ja jatkoimme ystäväni kanssa jutustelua loppumatkan, kunnes oma pysäkkimme tuli kohdalle ja hyppäsimme bussista pois.
        Mutta joku muukin jäi pysäkille. Ja se joku muu seurasi meitä.
        Arvaat varmaan kuka? No exäni. Hän oli jäänyt ilmeisesti siihen mennäkseen lähellä asuvan tyttökaverinsa luokse. Koukkasimme ystäväni kanssa kävelytieltä asuntoni pihaan, ja jäimme juttelemaan. Exäni jatkoi tietä pitkin matkaansa minne lie. Tai ainakin luulin, että jatkoi.
       Emme jaksaneet mennä heti sisälle, vain jäimme istuskelemaan ulos kauniissa kesäillassa ja juttelemaan. Muutaman minuutin päästä näin liikettä silmäkulmassani, ja käännyimme ystäväni kanssa kumpikin katsomaan tienpuoleiselle piha-alueelle. Näimme hahmon heilumassa läheisen pusikon takana. Hahmon, jolla oli tutut, paljastumisesta säikähtäneet kasvot.
      EXÄNI.
      Aloimme ystävämme kanssa nauramaan hervottomasti hiipparille. Ex huomasi paljastuneensa ja katosi äkkiä puiden taakse - ilmeisesti pinkoen minkä kintuistaan pääsi kohti tyttöystävänsä kämppää.
    
      Ihan oikeasti, missä näitä hulluja hiippari-Exiä oikein kasvaa? Suhteesta on monta vuotta ja hän on edelleen niin hiton kiinnostunut elämästäni, vaikka minua ei voisi tippaakaan kiinnostaa, missä se jätkä nykyään viilettää.
      Niin kiinnostunut MINUN elämästäni, että pitää hiipparoida salakuuntelemassa minua ja ystäviäni kotipihani pusikoissa. Voitte uskoa, että kun exää tuon tapahtuman jälkeen näin, niin eipä uskaltanut jätkä suutaan aukaista eikä edes silmiin katsoa.

Varokaa hulluja hiippari-exiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti